lauantai 23. toukokuuta 2009

täällä taas

No niin

Yllätinpäs.. Ei ollutkaan kuukausitolkulla kirjoitusten väliä.. ;)

Täällä on pilvinen ja sateisen oloinen aamu, mutta silti on hyvä mieli. Kohta tarvitsee pikkuherra aamiaista, mies lähti jo töihinsä. Laittelee tosin varmaan pääasiallisesti miun autoani.

Saabista hajosi moottori ja uuden vaihto siis on välttämättömyys. Ensi viikolle mies lupasi jo miulle omaa autoani. Nappasin tallista nimittäin hänen toisen autonsa. :D Tosin kyllä ihan luvallisesti.. Täällä maalla oltais oltu kyllä pulassa, jos olisi ollut vain yksi auto. Ei täältä mitenkään muuten pääse mihinkään, kun julkiset kulkee miten kulkee (arkisin 2 bussia ajaa ohi).

Äitiyslomaa odottelen kovasti, mutta vielä on kesä aherrettavana. Kolmen viikon päästä olis tosin 3vk kesälomaa ja sitten 1½kk aherrusta ennen virallista äitiyslomaa. Voi olla, että ihan loppuun asti ei jaksa, kuitenkin sen verran on noita supisteluja ollut. Miun työ ei ole niitä maailman keveimpiä.. Joskin pidän kyllä työstäni.

Pikkuherra odottaa kovasti "kavelia" ja kertoo mitä kaikkea meinaa vauvan kanssa puuhailla. Ehkä ne puuhailut sitten kuitenkin saavat odottaa pikkuisen kasvua vähän isommaksi. Toivottavasti ei tule kovin suuria mustasukkaisuusongelmia. Ainahan niitä toki vähän tulee, se on selvää.

Odotus näin parisuhteessa eläen on aivan toisenlaista. Yksin odottaessa oli tosiaan yksin kaikkien asioiden kanssa ja joutui välillä turvautumaan niihin "ulkopuolisiin" ihmisiin monessa asiassa. Nyt on se kumppani joka vastaanottaa olotilan valitukset, mutta ilahtuu yhtä lailla potkuista ja sydämen sykkeistä sekä ultrakuvista. Toki on siitä kumppanista hurjasti apuakin, kun maha alkaa estämään esim. lapio- ja haravahommia sekä muita vastaavia. Raskaushormonit ja uhmaikäinen ovat kanssa mielenkiintoinen yhdistelmä, joten siihenkin tarvitaan sitä toista katkaisemaan tilannetta.

Poika vai tyttö???? Poika olisi siksi kiva, kun poika jo on.. Kaikki olisi pojalle valmiina. Tyttö taas siksi, kun poika jo on. :D Miehän jään ihan vähemmistöksi, jos nyt syntyy poika. Kissatkin on kolleja, leikattuja tosin.. Ultrassa ei saatu varmuutta. On etuseinäistukka ja vähemmän kuvausmyönteinen asukas. Väliäkö tuolla pitemmän päälle, kumpikin otetaan ilolla vastaan. Toivottavasti on terve, mutta kyllä sitä vähemmän terveenkin kanssa pärjää.

Käväisin äsken alakerrassa ja huomasin mysteerimiekkakasvin avanneen kukkanuppujaan. Jospa se auttaisi lajimäärittelyssäkin. Paria vaihtoehtoa on tarjottu AW:n foorumilla. Nyt jos kukan avulla saisi varmuuden. Laitoin tuota 60l akvankin kuntoon tähän työhuoneeseen. Nyt vaan mietin mitä siihen laittaisi asumaan.. Yhden monnin poikasen laitoin tilapäisesti. Se kun on osoittautunut tytöksi, niin en jätä tuonne herrojen joukkoon lainkaan. Kunhan vähän tuossa kasvaa, niin etsin sille sitten isomman kodin.

Mutta tässä taitaa nämä kuulumiset nyt olla. Arkista aherrusta, häävalmisteluja ja mahan kasvatusta.. Sitähän se elämä nykyään on.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Voi hyvänen aika..

.. että ihminen voi olla laiska..

Melkein vuosi on kulunut edellisestä avautumisesta. *huokaus* Niin paljon on ehtinyt tapahtumaan..

MItähän koostetta tähän nyt laittaisi.. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella kuulumisia ahkerammin jatkossa.

Keskenmenoja oli viime vuonna kaksi, toinen heinäkuussa -08 ja toinen lokakuussa -08. Ne ottivat melkoisesti voimille, mutta onneksi on ollut rakastava mies rinnalla. Nyt tosin näyttäisi siltä, että kolmas kerta sanoo toden, eli l.a. olisi 15.9. kuluvaa vuotta.

Marraskuussa mentiin kihloihin ja sovittiin hääpäivä. Jota tosin jouduimme muuttamaan. Emme raskauden takia, vaan ihan muista syistä..

Akvaarioita on nykyään vain yksi ainoa, ulkomitoiltaan reilu 580l. Lisäksi meillä on punakorvakilpikonnatyttö Osmo 317l akvaariossa. Sielläkin vetta on yli 250l, mutta tietenkään ihan täysi ei se allas voi olla, että maa-aluettakin jäisi.

Nyt siis aika menee lähinnä töissä, kotona arkisissa puuhissa ja lisäksi häähömpötyksissä sekä vauvavalmisteluissa. Pihan laittoa on tiedossa ihan useammaksikin vuodeksi, mutta jos vaikka jotain osaisi ja oppisi matkan varrella.