Ja taas oli pitkä tauko..

Olen varmaan maailman huonoin päiväkirjojen pitäjä. Nytkin pitäisi tiivistää pari kulunutta vuotta luettavaan pätkään.

Tyttö tuli ja tomera neiti on jo yli 2v ikäinen. Raskaus oli vaikea ja neiti syntyikin 36 viikolla. Pieni rääpäle on tosiaan kasvanut ihan tavalliseksi villiksi viikariksi. En näköjään rauhallista lasta osaa tehdä. :D

Häät tulivat ja menivät. Juhlat onnistuivat erinomaisesti ja edelleen tahdomme. :D Miksi sitä nyt hyvää vaihtamaan.

Saabit ovat edelleen autona käytössä, nyt ajellaan tonnareilla. Minulla taitaa olla se suurin ja uusin.. Työssä kun tarvitsen autoa alleni koko ajan.

Äitiysloman ja hoitovapaiden jälkeen palailin töihinkin jo. Töissä olin tosin äitiysloman lopun ja hoitovapaiden alun välissäkin.. Anestesiahommat ovat vaihtuneet ainakin toviksi kotisairaanhoitajan pestiin. Täällä oman asuinkunnan alueella on toimipiste ja työmatka vain 70km yhteensä (lastenhoitomatkojen kanssa on keskussairaalan työmatka ollut 150km yhteensä, joten kipuraja alkoi pikkuhiljaa tulla vastaan). Nyt on päivätyö, inhimillinen työmatka ja arvostusta saa töissä osakseen. Vaativuus on erilaista. Eli eivät haasteet loppuneet, melkeinpä päinvastoin. Nyt pitää hallita isot kokonaisuudet ja yhteistyötahoja on hurjan paljon. Kirjallisia töitäkin on kiitettävän paljon. Lääkäriä ei joka mutkassa voi konsultoida ja ihmisten kotona toimimisessa ei niitä hienoja välineitä tai edes hygieenisiä olosuhteita ole niin vain käsillä. Tykkään kyllä tästä nykyhommasta hurjan paljon, tosin varmasti uutuudenviehätystäkin on monen sairaalavuoden jälkeen.. Aika näyttää missä olen toukokuun lopun jälkeen, alkukeväästä alan miettiä elämää eteenpäin aktiivisemmin.

Harrastuksista soittelut ovat jatkuneet taukoilun jälkeen vaihtelevan aktiivisesti. Tuli sitä tutustuttua Tsekin maahankin vielä uudemman kerran. Hauskaa oli siellä edelleen. :D

Hevostelut ovat myös alkaneet taas äitiyslomailujen jälkeen. Käyn useamman kerran viikossa ratsastamassa ja n. kerran viikossa valmennuksissa. Ihan ikiomaa hevosta ei ole, mutta ylläpidossa on yksi suokkiputte ruunan rupukka. <3 Tämän ihanuuden omistaja asuu Jyväskylän lähistöllä, joten hevonen on käytännössä kuin oma, paperilla vain omistajan nimi on toinen ja vuoden päästä saattaa ratsu vaihtua (sopimus on "toistaiseksi", mutta vuodesta oli puhe, kun sopimusta tehtiin). Seuraava hevonen kuitenkin tulee olemaan ihan ikioma, suomenhevonen on rotuna vahvoilla ja ruuna pitää olla. Tammojen kanssa en tunnu tulevan juttuun ja oreja ei tuonne tallille taideta edes ottaa.. Toisaalta sitä toivoisi, että tuo nykyinen hevonen tulisi myyntiin ja voisin siitä ostotarjouksen tehdä. Mutta näinkin on hyvä ja nyt voi keskittyä kehittämään omia taitojaan ratsastajana sekä tutustua siihen, mitä käytännössä hevosen omistaminen on, samalla kun säästää euroja siihen ikiomaan. Vaikka siitä onkin tietoa hankkinut, niin tällä ylläpitosysteemillä siitä saa paljon realistisemman käsityksen kuin pelkillä kirjatiedoilla.

Akvaristina oleminenkaan ei ole hävinnyt. Nyt vain altaita on enää yksi ainoa, tosin 900l JuTa. Haave isosta kiekkolasta on siis toteutunut. Onhan siellä paljon muitakin kaloja, mutta kiekkokala on se pääjehu. :)

Elän siis unelmiani todeksi täällä, vaikka huonoja päiviä sitä ihmisen elossa välillä onkin. Kuitenkin sitä on onnellinen ihminen, jos sitä joku osuisi äkkiseltään kysymään. Miksi olisin onneton, kun minulla todellakin on ainakin suunnilleen kaikki ne tärkeimmät asiat, mistä olen haaveillut? Nyt varmaan pitää alkaa haaveilla vaikka isosta lottovoitosta, sillä jos kaikki haaveet ovat toteutuneet, niin tarvitsee aina keksiä uusia. Ai miksikö?? No siksi, koska haaveistaan ihminen saa voimaa sekä mahdollisuuden asettaa tavoitteita haaveen saavuttamiseksi.

täällä taas

No niin

Yllätinpäs.. Ei ollutkaan kuukausitolkulla kirjoitusten väliä.. ;)

Täällä on pilvinen ja sateisen oloinen aamu, mutta silti on hyvä mieli. Kohta tarvitsee pikkuherra aamiaista, mies lähti jo töihinsä. Laittelee tosin varmaan pääasiallisesti miun autoani.

Saabista hajosi moottori ja uuden vaihto siis on välttämättömyys. Ensi viikolle mies lupasi jo miulle omaa autoani. Nappasin tallista nimittäin hänen toisen autonsa. :D Tosin kyllä ihan luvallisesti.. Täällä maalla oltais oltu kyllä pulassa, jos olisi ollut vain yksi auto. Ei täältä mitenkään muuten pääse mihinkään, kun julkiset kulkee miten kulkee (arkisin 2 bussia ajaa ohi).

Äitiyslomaa odottelen kovasti, mutta vielä on kesä aherrettavana. Kolmen viikon päästä olis tosin 3vk kesälomaa ja sitten 1½kk aherrusta ennen virallista äitiyslomaa. Voi olla, että ihan loppuun asti ei jaksa, kuitenkin sen verran on noita supisteluja ollut. Miun työ ei ole niitä maailman keveimpiä.. Joskin pidän kyllä työstäni.

Pikkuherra odottaa kovasti "kavelia" ja kertoo mitä kaikkea meinaa vauvan kanssa puuhailla. Ehkä ne puuhailut sitten kuitenkin saavat odottaa pikkuisen kasvua vähän isommaksi. Toivottavasti ei tule kovin suuria mustasukkaisuusongelmia. Ainahan niitä toki vähän tulee, se on selvää.

Odotus näin parisuhteessa eläen on aivan toisenlaista. Yksin odottaessa oli tosiaan yksin kaikkien asioiden kanssa ja joutui välillä turvautumaan niihin "ulkopuolisiin" ihmisiin monessa asiassa. Nyt on se kumppani joka vastaanottaa olotilan valitukset, mutta ilahtuu yhtä lailla potkuista ja sydämen sykkeistä sekä ultrakuvista. Toki on siitä kumppanista hurjasti apuakin, kun maha alkaa estämään esim. lapio- ja haravahommia sekä muita vastaavia. Raskaushormonit ja uhmaikäinen ovat kanssa mielenkiintoinen yhdistelmä, joten siihenkin tarvitaan sitä toista katkaisemaan tilannetta.

Poika vai tyttö???? Poika olisi siksi kiva, kun poika jo on.. Kaikki olisi pojalle valmiina. Tyttö taas siksi, kun poika jo on. :D Miehän jään ihan vähemmistöksi, jos nyt syntyy poika. Kissatkin on kolleja, leikattuja tosin.. Ultrassa ei saatu varmuutta. On etuseinäistukka ja vähemmän kuvausmyönteinen asukas. Väliäkö tuolla pitemmän päälle, kumpikin otetaan ilolla vastaan. Toivottavasti on terve, mutta kyllä sitä vähemmän terveenkin kanssa pärjää.

Käväisin äsken alakerrassa ja huomasin mysteerimiekkakasvin avanneen kukkanuppujaan. Jospa se auttaisi lajimäärittelyssäkin. Paria vaihtoehtoa on tarjottu AW:n foorumilla. Nyt jos kukan avulla saisi varmuuden. Laitoin tuota 60l akvankin kuntoon tähän työhuoneeseen. Nyt vaan mietin mitä siihen laittaisi asumaan.. Yhden monnin poikasen laitoin tilapäisesti. Se kun on osoittautunut tytöksi, niin en jätä tuonne herrojen joukkoon lainkaan. Kunhan vähän tuossa kasvaa, niin etsin sille sitten isomman kodin.

Mutta tässä taitaa nämä kuulumiset nyt olla. Arkista aherrusta, häävalmisteluja ja mahan kasvatusta.. Sitähän se elämä nykyään on.

Voi hyvänen aika..

.. että ihminen voi olla laiska..

Melkein vuosi on kulunut edellisestä avautumisesta. *huokaus* Niin paljon on ehtinyt tapahtumaan..

MItähän koostetta tähän nyt laittaisi.. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella kuulumisia ahkerammin jatkossa.

Keskenmenoja oli viime vuonna kaksi, toinen heinäkuussa -08 ja toinen lokakuussa -08. Ne ottivat melkoisesti voimille, mutta onneksi on ollut rakastava mies rinnalla. Nyt tosin näyttäisi siltä, että kolmas kerta sanoo toden, eli l.a. olisi 15.9. kuluvaa vuotta.

Marraskuussa mentiin kihloihin ja sovittiin hääpäivä. Jota tosin jouduimme muuttamaan. Emme raskauden takia, vaan ihan muista syistä..

Akvaarioita on nykyään vain yksi ainoa, ulkomitoiltaan reilu 580l. Lisäksi meillä on punakorvakilpikonnatyttö Osmo 317l akvaariossa. Sielläkin vetta on yli 250l, mutta tietenkään ihan täysi ei se allas voi olla, että maa-aluettakin jäisi.

Nyt siis aika menee lähinnä töissä, kotona arkisissa puuhissa ja lisäksi häähömpötyksissä sekä vauvavalmisteluissa. Pihan laittoa on tiedossa ihan useammaksikin vuodeksi, mutta jos vaikka jotain osaisi ja oppisi matkan varrella.

Mihin aika vierähtääkään?

Niin.. Tiedetään.. En tosiaan ole se maailman ahkerin kirjoittaja.

Elämässä on tapahtunut niin hirvittävän paljon, ettei tiedä mistä alkaa. On näihin viimeisiin kuukausiin mahtunut tavattoman paljon iloa sekä myös aika suuria surujakin.

Iloisista uutisista suurin lienee tämä nykyinen elämäntilanteeni kokonaisuutena. Tällä hetkellä asun onnellisesti avossa. Muutin kesä-heinäkuun taitteessa 20km korpeen päin edellisestä kodistani ja työmatka kasvoi 60km asti. Onneksi on oma auto, kun ei täältä periferiasta mikään julkinen kulje, ainakaan niin että töihin niillä pääsisi. Kyllä virallisesti asun maalla. Pihallamme on vanha navettakin, joskin täysin varastokäytössä. Reilu puoli hehtaaria on tonttia ja unelmieni omakotitalo 160m2. Ensi kesänä saattaa olla meillä kesälampaitakin, jos vain lähitilalta niitä lainaksi saamme. S lupasi rakentaa niille tuohon vanhan lantalan paikalle navettaan suojankin.

Lemmikkejä on 2 kissaa ja (enää) 2 akvaariota, 317l ja 140l. Kaksi akvaariota on tyhjänä siellä navetassa, varastoksi muunnetussa huoneessa. Kyllä mie hieman vastahankaisen luvan sain jomman kumman noista pienistä altaista hakea navetasta tänne sisälle kypsymään ja kalastoa odottamaan.. Katsoo nyt, hyödynnänkö luvan. ;)

Oli niitä surujakin.. Tämän nykyisen avopuolison kanssa olemme yrittäneet pojalle saada kaveria. Alku oli lupaava, mutta 11+5 viikolla loppui odotuksemme keskenmenoon. Sellaistahan sattuu, mutta aika koville otti. Onneksi on tuo yksi pikkumies (nyt jo 3v) pitämässä arkirutiinia yllä ja sitten rakastava ihminen siinä rinnalla.

Nyt on kesälomakin loppusuoralla. AIka haipakkaa on 3vk mennyt. Mutta on sitä ehtinytkin.. Kävimme pitkän vkl:n (to-ma) reissussa asuntovaunun kanssa ja itse kävin Kuopiossa päiväreissuna hieman ennen sitä. Lisäksi olen tätä pihaa laitellut, marjoja poiminut ja pikkumiehen 3v. synttäritkin tuli pidettyä.. Neuvolakäynti on vielä tälle viikolle, mutta arvelin ottaa rennosti nämä viimeiset lomapäivät. Tietty lomarahatkin huvenneet sillä tavoin, ettei kauheasti ole vaihtoehtojakaan. ;)

Mutta jospa tämä riittäisi tälle erää. Yritän petrata vähän, ettei tulisi ihan näin pitkää väliä enää.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Kylläpä onkin aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.. Elämä on kulkenut omaa rataansa ja jotkut asiat edenneet suorastaan hurjalla tahdilla. Ja kuitenkin elämä on toisaalta ollut ihan sitä samaa normieloa, mitä aina.

Heilasta on tullut jotain aika paljonkin vakavampaa.. Aika näyttää mitä se jotain on. Nyt olen hyvin onnellinen ja rakastunut. Enkä ole tunteideni kanssa yksin.

Juniorikin on kasvanut ulos lähes kaikista vaatteistaan tai ainakin välillä tuntuu sellaiselle. Ihanaa kun tuli vähän luntaklin, niin pääsee poika pulkkamäkeen. Muutenkin ulkoilu on mukavampaa, kun voi jotain tehdäkin. Tänäänkin oltiin 2h ulkona. Tai oikeestaan mie olin vaan reilu 1½h ja poika oli tätinsä kanssa puolisen tuntia vielä.

Autokin vaihtui vuoden vaihteessa. Saab on edelleen, mutta uudempi, parempi ja vähemmän ajettu yksilö. On ihanaa ajella sillä Imolan punaisella unelmalla. Onneksi tuo myös kuluttaa vähemmän kuin edellinen. Laskin, että normiarkiajossa menee n.8,6l/100km. Ei paha ollenkaan, koska siinä on sekaisin kaupunkiajoa ja matka-ajoa. Testailen joku kerta sen pelkän matka-ajon kulutuksen.

Akvaarioissa on kaloja. Varsinkin poikasia. Onneksi niille on melkein kaikille koditkin jo tiedossa, vaikka luovutusikään on vielä aikaa. Olen myös saanut altaat aika lähelle mieleistäni ulkonäköä. Nyt vaan kun saisi aikaiseksi näpätä uusia kuvia niistä. Olevinaan ei ole kerinnyt..

Tietokone on myös uudistunut sunnuntaina. Nyt opettelen käyttämään taas vapaa-aikana win-käyttistä.. Linux olikin n.3v pääasiallisena käyttiksenä minulla. Ja Fedoraan palaan vielä, kunhan saan aikaiseksi. Nykyisessä koneessa tuleekin varmaan olemaan sitten sekä win, että linux rinnakkain.

Mutta nyt alkaa unihiekka siihen malliin kutittaa silmissä, että pitänee vetäytyä.. Yritän tormistautua ja kirjoitella tähän hieman useammin ja kattavammin jatkossa.

14.11.2007

Ohos, onpa aikaa vierähtänyt.. En ole hetkeen muistanut kirjoitella, tai sen kummemmin ehtinytkään. Pikainen katsaus meidän tämän hetkisiin kuulumisiimme lienee siis tarpeen.

Akvaariot (first things first ;) ):
63l möin kaverilleni ja niillä rahoilla laittelin noita muita altaita. Vanhempi 140l on jo uudella paikallaan ja siihen kuuluvilla kaloilla, pöydällä jonka ystäväni teki minulle tähän käyttöön. Uudempi on parhaillaan koeponnistuksessa tuolla kylppärissä, eli täynnä vettä keskellä kylppärin lattiaa. Vihdoin viimein siis uudet silikonit on siinä paikallaan. Kalat on sikin sokin 112-, 40,5- ja 21-litraisissa (karanteeni) akvaarioissa odottamassa pääsyä oikeisiin asumuksiinsa. Päivittelen nuo akvaariotiedot tuonne oikeisiin kohtiinsa vasta sitten, kun on kaikki oikeilla paikoillaan ja karanteenikin tyhjänä.

Muuta:
Mie oon tänään päässy lomalle. JEE! Oon nimittäin kyllä ollu loman tarpeessa jo jonkun aikaa. Lähestyvä työtaistelukin mietityttää kaiken muun stressin ohella. Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan..

Pikkumies on ollut aivan omaa luokkaansa. Poika kiipeilee joka paikkaan, oppii päivittäin uusia asioita ja käy välillä äitinsä hermoille ihan tosissaan. Eli on suht normaali 2v.. ;D Välillä saa huomata, että on poika seurannut hyvinkin tarkkaan mitä isommat on puuhastellu. Ja tietenkin soveltaa oppimaansa käytäntöön oikein sopivassa tilanteessa.. Viimeksi täyttämällä pesukonetta eri värisillä vaatteilla ja etsimällä huuhteluaineen ja pulveripaketin (muka hänen saavuttamattomissa olevasta) säilöstään. No tämä on siitä huono esimerkki, että olen kyllä antanut pojan olla mukana pesukoneen täyttöpuuhissa. Parempiakin löytyy, esim. akvaarion "puhdistusta" tai kalojen haaveilua akvaariosta haavin unohduttua akvaariolampun päälle. Myös leikkeihin poika ottaa mallia. Ei tarvitse montaa kertaa opettaa jotain asiaa hänelle, kun se näkyy jo leikeissä. Puhetta saisi tulla enemmän, tai sanat haluaisin selvemmiksi. Mutta eiköhän se sanainen arkku aukea ja pian toivon, että olisi poika edes hetken hiljaa.. :P Yhteenvetona todettakoon, että loppujen lopuksi on se vaan miulle maailman rakkain pikkumies tuossa. <3

Mitähän sitä vielä kertois. On tapahtunut hirmuisesti, eikä sit toisaalta yhtään mitään. Päivät etenevät omalla painollaan ja arkiset touhut täyttävät ne. Niinkuin varmaan kaikilla meistä. Tähän onkin hyvä lopettaa tämä sepustus. :D

Kesä tuli ja meni

Lomat on nyt lusittu ja arki alkanut. Kolmen viikon lomaan mahtui yllättävän paljon. Kävin Kuopiossa ja tapasimme sillä reissulla viimeisen kerran pojan mummon. Lauantaina nimittäin tuli sieltä suunnalta suruviesti, että mummo on nukkunut pois. Viesti ei ollut täysin yllätys, mutta hieman odottamaton silti. Lohtua tuo, että sairas saa viimein levätä, ikävä on silti suunnaton. Seuraava Kuopion reissu onkin surullisissa merkeissä, eli hautajaisiin mennään.

Mahtui lomaan myös Helsingin reissu kaiken maailman hankintoineen ja samalla reissulla tapasin ensi kerran pikkuisen veljenpojan. Niin ja tulihan tuo auto vaihdettua uudempaan ja pari uutta (käytettyä) akvaariota ostettua. Ihania muistoja lomasta jäi myös hellesäästä, putipuhtaista matoista sekä onnistuneista synttärikutsuista. Poika täytti nimittäin 2v ja siinä samalla juhlistettiin äidinkin merkkipäivää. Poika sai ihania lahjoja enkä minäkään osattomaksi jäänyt.

Nyt sitten hoidan kuumeista pikkumiestä kotona ja odotan, että pojan 10v. täti tulee päästämään miut koulunsa jälkeen käymään neuvolassa hakemassa todistuksen sairaudesta ja apteekkiin troppia hakemaan. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eli hoiturin kodin lääkekaappi ammottaa tyhjyyttään.