Tyttö tuli ja tomera neiti on jo yli 2v ikäinen. Raskaus oli vaikea ja neiti syntyikin 36 viikolla. Pieni rääpäle on tosiaan kasvanut ihan tavalliseksi villiksi viikariksi. En näköjään rauhallista lasta osaa tehdä. :D
Häät tulivat ja menivät. Juhlat onnistuivat erinomaisesti ja edelleen tahdomme. :D Miksi sitä nyt hyvää vaihtamaan.
Saabit ovat edelleen autona käytössä, nyt ajellaan tonnareilla. Minulla taitaa olla se suurin ja uusin.. Työssä kun tarvitsen autoa alleni koko ajan.
Äitiysloman ja hoitovapaiden jälkeen palailin töihinkin jo. Töissä olin tosin äitiysloman lopun ja hoitovapaiden alun välissäkin.. Anestesiahommat ovat vaihtuneet ainakin toviksi kotisairaanhoitajan pestiin. Täällä oman asuinkunnan alueella on toimipiste ja työmatka vain 70km yhteensä (lastenhoitomatkojen kanssa on keskussairaalan työmatka ollut 150km yhteensä, joten kipuraja alkoi pikkuhiljaa tulla vastaan). Nyt on päivätyö, inhimillinen työmatka ja arvostusta saa töissä osakseen. Vaativuus on erilaista. Eli eivät haasteet loppuneet, melkeinpä päinvastoin. Nyt pitää hallita isot kokonaisuudet ja yhteistyötahoja on hurjan paljon. Kirjallisia töitäkin on kiitettävän paljon. Lääkäriä ei joka mutkassa voi konsultoida ja ihmisten kotona toimimisessa ei niitä hienoja välineitä tai edes hygieenisiä olosuhteita ole niin vain käsillä. Tykkään kyllä tästä nykyhommasta hurjan paljon, tosin varmasti uutuudenviehätystäkin on monen sairaalavuoden jälkeen.. Aika näyttää missä olen toukokuun lopun jälkeen, alkukeväästä alan miettiä elämää eteenpäin aktiivisemmin.
Harrastuksista soittelut ovat jatkuneet taukoilun jälkeen vaihtelevan aktiivisesti. Tuli sitä tutustuttua Tsekin maahankin vielä uudemman kerran. Hauskaa oli siellä edelleen. :D
Hevostelut ovat myös alkaneet taas äitiyslomailujen jälkeen. Käyn useamman kerran viikossa ratsastamassa ja n. kerran viikossa valmennuksissa. Ihan ikiomaa hevosta ei ole, mutta ylläpidossa on yksi suokkiputte ruunan rupukka. <3 Tämän ihanuuden omistaja asuu Jyväskylän lähistöllä, joten hevonen on käytännössä kuin oma, paperilla vain omistajan nimi on toinen ja vuoden päästä saattaa ratsu vaihtua (sopimus on "toistaiseksi", mutta vuodesta oli puhe, kun sopimusta tehtiin). Seuraava hevonen kuitenkin tulee olemaan ihan ikioma, suomenhevonen on rotuna vahvoilla ja ruuna pitää olla. Tammojen kanssa en tunnu tulevan juttuun ja oreja ei tuonne tallille taideta edes ottaa.. Toisaalta sitä toivoisi, että tuo nykyinen hevonen tulisi myyntiin ja voisin siitä ostotarjouksen tehdä. Mutta näinkin on hyvä ja nyt voi keskittyä kehittämään omia taitojaan ratsastajana sekä tutustua siihen, mitä käytännössä hevosen omistaminen on, samalla kun säästää euroja siihen ikiomaan. Vaikka siitä onkin tietoa hankkinut, niin tällä ylläpitosysteemillä siitä saa paljon realistisemman käsityksen kuin pelkillä kirjatiedoilla.
Akvaristina oleminenkaan ei ole hävinnyt. Nyt vain altaita on enää yksi ainoa, tosin 900l JuTa. Haave isosta kiekkolasta on siis toteutunut. Onhan siellä paljon muitakin kaloja, mutta kiekkokala on se pääjehu. :)
Elän siis unelmiani todeksi täällä, vaikka huonoja päiviä sitä ihmisen elossa välillä onkin. Kuitenkin sitä on onnellinen ihminen, jos sitä joku osuisi äkkiseltään kysymään. Miksi olisin onneton, kun minulla todellakin on ainakin suunnilleen kaikki ne tärkeimmät asiat, mistä olen haaveillut? Nyt varmaan pitää alkaa haaveilla vaikka isosta lottovoitosta, sillä jos kaikki haaveet ovat toteutuneet, niin tarvitsee aina keksiä uusia. Ai miksikö?? No siksi, koska haaveistaan ihminen saa voimaa sekä mahdollisuuden asettaa tavoitteita haaveen saavuttamiseksi.
